Mysteeri, mieli ja taide

Ajoittain minulta kysytään, ”kuuntelenko” materiaalia sitä veistäessäni. Kysymyshän ei sinänsä ole mitenkään erityisen erikoinen, semminkin kun työstän pääosin puuta, eikä muutenkaan ole mitenkään tavatonta, että kuvanveistäjä kuvailee prosessinsa olevan jonkinlaista vuoropuhelua materiaalin kanssa: materiaali ohjaa työskentelyä. Tällainen hiukan romanttinenkin oletus työskentelyni hengestä saanee lisäpontta siitä, että työskentelyni filosofinen viitekehys on sekä fenomenologinen että holismia ja kaiken elollisen tasavertaisuutta korostava ekososiaalinen oikeudenmukaisuus (”EcoJustice”).

Esitettyyn kysymykseen vastaan yleensä epäröivän myöntävästi – osittain siksikin, että sellaista vastausta minulta selvästi odotetaan.

IMG_3951

Helvetinkone sekä vähän pienempää terää pyörittävä Arbortech

Olen kuitenkin asiaa tässä enemmän pohdittuani tullut siihen tulokseen, että en minä sitä puuta kuuntele. Työstän sitä pääosin sahalla, ”helvetinkoneella” (kulmahiomakone, jossa on moottorisahahampainen laikka), kirveellä ja polttamalla: ei kovin
dialogisia menetelmiä. Totta kai materiaali asettaa omat rajoitteensa tekemiselle, ja sikäli sitä on pakko kunnioittaa – joskin annan kyllä palttua oppikirjamaiselle ajatukselle puuveistosten luonteenomaisesta massiivisuudesta ja teen useimmiten veistoksistani mahdollisimman ohuita ja kevytrakenteisia. Murtumien liimailu onkin varsin tavallinen työvaihe. Niin tai näin, mitään mystistä keskustelua puun kanssa en käy.

IMG_4008Sen sijaan työskentelyäni ohjaa jokin muu itseni ulkopuolinen taho, idea, jota yritän kuunnella. Tämä korostuu etenkin ei-esittävien teosten kohdalla, ja vielä enemmän silloin, kun mielessäni ei ole visiota lopputuloksesta. Kutsukaamme paremman sanan puutteessa tuota tahoa muodoksi.

Teoksen tekeminen on siis kyllä keskustelua mystisen kanssa, mutta sitä ei ohjaa materiaali, vaan muoto. Mysteeri on läsnä, sillä veistäessäni en tiedä, mistä tuo ohjaava muoto tulee tai mihin se pyrkii. Tarkastelen teoksen edistymistä yksityiskohtien kautta, työstäen sitä pala kerrallaan, sovittaen kunkin kohdan vain sen viereisiin osiin, etsimättä kokonaiskuvaa ennen viimeistelyvaihetta. Näin työskennellen lopullinen teos on minullekin uusi tuttavuus, joka yrittää kertoa jotakin siitä sanoittamattomasta, joka on työskentelyäni ohjannut.

Vaikken missään nimessä tunnustaudu mystikoksi tai jonkin suuren salaisuuden haltijaksi – ihmettelevää rimpuilua tämä kaikki vain on – on taiteen tekeminen minulle keskustelua mysteerin kanssa. Se ei ole salatiedettä eikä vaadi erityistä mystikon ”lahjaa”. Se vaatii vain sen, että antaa itsensä olla vuorovaikutuksessa mysteerin kanssa: ei yritä ohjata tai pakottaa sitä johonkin tiettyyn suuntaan, vaan luottaa siihen, että jotain syntyy. Ja hyväksyy levollisesti sen ajatuksen, että joskus käy kuin kissalla linnun kanssa: saa saaliiksi vain suullisen höyheniä.

Tällainen mysteerin kohtaaminen ei vaadi kuin halua siihen ja valmiutta uhrata aikaansa mysteerin seurassa viipyilyyn. Kuka tahansa pystyy siihen, kunhan vähän harjoittelee. Sillä mieli on kuin lihaksisto: ne lihakset, joita harjoittaa, vahvistuvat, ja ne, joita ei käytä, surkastuvat – mutta ne ovat edelleen olemassa. Ja nyt pitää muistaa, että mieli kurottaa kauas fyysisen kehomme ulkopuolelle. Mieli on se, joka asuu maailmassa, se osa meistä, joka säteilee tilaan ja jonka kautta kohtaamme kaikki toiset. Jos mielensä rajaa sisälleen, tuijottamaan omaa napaansa ja etsimään vain omaa etuaan, sen maailmaan ulottuva piiri surkastuu ja itsekkyys vahvistuu. Tällöin kohtaamme maailmaa, toisia (ja mysteeriä) yhä vähemmän ja itseämme yhä enemmän.

Tällaisesta kerrassaan surkeasta olotilasta on kuitenkin mahdollista harjoitella itsensä ulos. Kukin voi tehdä sen tavallaan; jokaiselle löytyy jokin itselle sopiva muoto viipyillä mysteerin liepeillä – musiikki, tanssi, kuvataide, runous, mietiskely… Ratkaisevaa on vain halu antaa kohtaamiselle tilaa ja aikaa. Taide, keskustelu mysteerin kanssa, on meille myötäsyntyistä, mutta me kasvamme – tai oikeastaan kutistumme – siitä irti, kun meidät koulutetaan olemaan hyödyksi ja keskittymään rationaaliseen tuottavuuteen.

Pysähdy. Odota. Jokainen ihminen ON taiteilija.

Mainokset